RHY:n haulilajien mestaruuskilpailut

RHY:n haulilajien mestaruuskilpailut käydään Anttilan ampumaradalla la 4.9.2010. Ilm. klo 12-13. Lajeina sporting, trap ja haulikko.

Kaikki joukolla mukaan :)!!

Hirvikilpailut

Neljän seuran (AEM, EV, SSEM, Oravala) hirvikilpailu käydään su 19.9.2010 klo 10.00 Anttilan radalla.

Kilpailu on samalla Oravalan jäsentenvälinen kilpailu!!

KRM - Oravala haulikkokilpailun tulokset

1) Korpi Kai, Oravala 23
2) Pekkalin Juha, KRM 18
3) Irtola Niko, Oravala 17
4) Haimi Hannu, Oravala 15
5) Pessa Juha, KRM 14
6) Heikkinen Markku, Oravala 14
7) Irtola Mika, Oravala 13
8) Mikkola Ari, Oravala 13
9) Leiniö Juho, KRM 12
10) Laetsalo Kari, KRM 8
11) Pessa Jouko, KRM 7
12) Kärkkäinen Pekka, KRM 6


Joukkuetulos,

KRM 65 - Oravala 95

Haulikkoharjoitukset 2010

Haulikkoharjoitukset ovat alkaneet. Harjoituspäivät Saviston radalla ovat tiistai ja torstai klo 17.00 alkaen. Kaikki mukaan harjoittelemaan!

Perinteinen haulikkokisa 25.4.2010 tulokset

Perinteinen haulikkokilpailu käytiin Saviston radalla sunnuntaina 25.4.2010 kauniissa, keväisessä säässä. Osallistujia saapui paikalle runsaasti aina Lappeenrannasta asti. Suorituksia haulikossa ammuttiin yhteensä 45 ja pienoishirvessä 52.

Tulokset Haulikko:

Sarja M20
1. Irtola Niko, Oravala 20
2. Haimi Henri, Oravala 19
3. Heikkinen Mikko, AEM 18
4. Immonen Antti, SSEM 12
5. Leiniö Juho, Anjalan my 12

Sarja M
1. Sipilä Markus, Villikkala 22
2. Horppu Esko, AEM 22
3. Kaarlampi Mikko, Keski-Jaala 22
4. Korpi Kai, Oravala 21
5. Mikkola Panu, Anjalan my 20
6. Turunen Matti, Oulunsalon my 18
7. Niskanen Teemu, KRM 15
8. Viholainen Mikko, Oravala 15
9. Leskinen Ari, KRM 14
10. Kukkurainen Hannu, Elimäen EV 14
11. Pessa Hannu, Oravala 13
12. Taavila Timo, Oravala 13
13. Palmroos Petri, Tirvan seudun my 13
14. Hannola Henri, Tirvan seudun my 10
15. Heikkinen Markku, Oravala 8

Sarja M50
1. Lautamatti Esa, SSEM 22
2. Seppälä Markku, Matarojan my 20
3. Mikkola Ari, Oravala 17
4. Haimi Hannu, Oravala 17

Sarja M60
1. Kuronen Kari, Korian Paukku 21
2. Virolainen Aulis, SSEM 20
3. Virtanen Jorma, Oravala 20
4. Soini Pekka, AEM 19
5. Kettunen Olavi, Haminen EM 19
6. Heikkinen Taisto, Jaala 18
7. Rantala Olavi, Utti 11
8. Junnola Jukka, Oravala 9

Täytelaji pienoishirvi, 3 parasta tulosta
1. Hannola Henri, Tirvan seudun my. 50p
2. Niskanen Teemu, KRM 48p
3. Virtanen Vesa, Oravala 46p


Talkooväkeä oli paikalla hienosti, ensi keväänä taas uudestaan näissä merkeissä. Kesän aikana haulikkoharjoitukset pyörivät jälleen tiistaisin ja torstaisin klo 17.00 alkaen ja seurojen sekä jäsenten välisiä kilpailuja käydään läpi kesän. Kaikki mukaan siis :)!

Metsästysseuran paitoja ja lippiksiä!

Oravalan metsästysseuran paitoja ja lippiksiä voi tilata Niina Viholaisen kautta! Tilattaessa tulisi ilmoittaa paidan koko ja onko kyseessä naisten vai miesten malli! Lippikset ovat joko tummanruskeita tai beigejä.

Oravalan Metsästäjät ry - 50-vuotta

50-vuotta Oravalan Metsästäjät ry

Aiemmin:

Virallisista kirjoista löytyy tieto, että Oravalassa on metsästetty jo yli 642 vuotta, siis vuodesta 1365! Silloin kuningas Albrekt Mecklenburgilainen antoi Oravan Matille suojelukirjeen, joka anatoi kalastus-, metsästys- ja maanviljelyoikeudet Oravalan alueelle.

Metsästyshistoriaa tulee vastaan myös 18.8.1939, jolloin vuokrasopimuksia oli tehty Oravalan Riistanhoitoyhdistys ry:lle.

Yhdistyksemme alussa oli yhteistyö naapuriseuramme Mattilan Metsästyskerho ry, joka vietti viime vuonna 60-vuotisjuhliaan. Se on perustettu 1946 Mattilan-Oravalan Metsästyskerho ry:nä, ja josta Oravala itsenäistyi vuonna 1957.

Perustaminen:

Oravalan Marttatalo oli perustavan kokouksen paikkana, kun 30 asianharrastajaa kokoontui ottamaan askelen oman seuran perustamiseksi: Niilo Hasu avasi ja Väinö Vilkki johti puhetta, riistapäällikkö Rossi alusti ja näin yksimielisesti päätettiin perustaa ORAVALAN METSÄSTÄJÄT RY.
Näin yhdistyksen historia sai alkunsa maaliskuun 21. päivänä 1957. Puheenjohtajaksi tuli Kalle Virtanen ja johtokuntaan Onni Junnola, Arvo Sipilä, Niilo Tähkänen, Kaarlo Suur-Nuuja, Lauri Tommiska ja Reino Lassila.Yhdistysreskisteriin tuli toukokuun 4. päivänä -57 merkintä uudesta seurasta. Metsästysvuokrasopimuksia löytyy tuolta ajalta 63 kpl, yhteensä 2627,37 ha.

Ja sitten:

Riistanhoito:
"Yhdistyksen tarkoituksena..ylläpitää riistanhoitoa..vartioitava aluetta salametsästykseltä..vähennettävä mahdollisuuksien mukaan vahinkoeläimiä..karkoitettava riistamailla kiertelevät koirat ja kissat..järjestettävä kovina talvina riistalle ruokintaa sekä tarpeen vaatiessa huolehdittava sen lisäämisestä."

Haapojen kaataminen jäniksille, riistapellon toteutus, vahinkoeläinten hävittäminen...siihen aikaan, kun sai haukoista kynsirahaa, niin seura osti 5 kpl haukanrautoja, niistä 2 kpl on tallesssa, mutta ne loput lie vielä Harakkamäessä, jonkun tukkipuun puolivälissä hyvässä tallessa?? Niin kynsirahasta sovittiin: puolet saalistajalle/toinen puoli seuralle!
Petojen tuhoamiskilpailussa -61 oli palkintona E.Heiskan lahjoittama matkaherätyskello. Koirakuriin otettiin tiukempi ote 60-luvun alussa. Vuonna -63 variksille annettiin kyytiä tammikuun varismyrkytyksellä, tuloksesta ei ole mainintaa.
Rauhoitusalueita seuran alueella alkaa olla kuusikymmentäluvun puolivälissä.
Riista- ja ampumatoimikunta perustettiin 1967 asioita hoitamaan.
Seuraavana vuonna tulee riistakiintiöitä jäsentä kohti, mutta ketusta saa yhden lisäpisteen!
Riistapelloilla oltiin korjuutalkoissa jo näinä aikoina. Paljon on heinää seivästetty, metsään kannettu. Haapoja kaadettu, nuolukiviä pystytetty. Kylvetty rehukaalia ja naattinaurista, kauraa ja rehuöljyretikkaa. Katoksia kokoeltu ja paikkansa ovat kaikki löytäneet. Omenat peltojen vieruksille syksyllä viety, kauriit saaneet lisäsapuskaa ja onpa karhukin nähty jälkiruokana popsimassa.
Loukuilla pienpetoja pyydetty, koirien kanssa etsitty...
Paljon on tapahtumia, mutta riistanhoidon osalta tulee mieleen aina todellisen metsästäjän toiminta supiloukkua virittäessään: nimittäin kyseessä oli sellainen isompi loukku, jossa luukku putoaa supin ottaessa syötin kiinni, mutta...oli niin oppineita supeja että eivätpähän jääneet loukkuun, söivät vain syötin! No, todellinen kairankulkija ei anna periksi, hän ryömii loukkuun sitä vähän herkistelemään..ja sehän herkistyy..nimittäin laukeaa ja mies sisällä! Eipä ulotu luukkuun käsin kun persus on siihen suuntaan ja kaiken lisäksi toppari estämässä luukun nousun! Ilta tulossa...huuto ei kanna kyläläisten korviin...sitkeä aherrus palkitaan ja viimein mies on pois häkistä ja laittaa sen varmoin ottein taas tehtävää suorittamaan!

Ampumatoiminta:
Ensimmäinen ampumapaikka oli Knihtilän pellon laidassa nykyisen sahan takana. Heitin oli kiinnitetty tukevaan kantoon, ampumapaikat: 2 kpl pellolle ja sitten 50-luvun lopulla kisat käyntiin. 5 kiekkoa kummaltakin paikalta ja tulokset: 1. Jukka Junnola 10, 2.Eero Kujala 9 ja 3.Heikki Koivukunnas 9 kiekkoa.
Tällä paikalla ampuiltiin monena vuonna, heittimen suojaksi hommattiin kuorma-auton kori ja myöhemmin tehtiin lautaseinämä kiekkoaukolla. Sieltä kiekkorata siirrettiin Rantakunnalle suojeluskunnan kivääriradan reunaan ja mukana seurasi se kuorkin kori. Siellä tuli mukaan myös ammunta kettu-kuvioon: kaksi laukausta seisovaan ja kolme liikkuvaan kuvioon sekä kymmenen kiekkoa lisänä, tuomarina toimi usein Veijo Rahikka.
Äänihaitat laittoivat radan uuteen osoitteeseen Suur-Hamarin Laurin pellolle, nyt sahan toiselle puolelle. Sinne rakennettiin oikein heitinkoppi ja hankittiin uusi heitin. Mutta taas tuli sanomista paukkeesta ja hehkuvaari perui luvan pitää rataa siellä. Tovin oli heitinkoppi propsipinon päällä ennenkuin se sai paikkansa Savistossa ja sielä se on vieläkin, on vain saanut kaverikseen vastapäätä korkean heitin alustan.

60-luvulla järjestettiin suosittuja eräpolkukilpailuija Savistossa, se jos mikä oli todellista koulutusta eränkäyntiin ja riistanhoitoon. Erä- ja hirvipolulla käytiin kilpaa niin rhy:n kuin Kymen piirin tasolla. Hirvipolulta on yhdelle pojalle jäänyt takaraivoon hyvä opetus: Joutsenossa pudetyissä piirin mest.kisoissa oli mm. rasti, jossa valvoja tuli 10 m ennen amp.paikkaa ja kuiskaten ilmoitti: Seurueenne on haavoittanut naarashirven, olette viimeinen ampuja ketjussa, paikka tuon männyn juurella, kolmella patruunalla lataa. No, niin ladattiin ja varmistettiin, siirryttiin merkille ja edessä oli hiekkakuoppa ja sen poikki vaijeri. Onko ampuja valmis?, varmistin pois...valmis...pillin vihellys ja hirvikuvio liikkuu kuopassa...kolme laukausta..ja osumat näkyivät passimiehen silmiin...kolme napa osumaa...18 pistettä kävi mielessä, mutta tuomari ojensi kilpailukortin, jossa oli pyöreä nolla...olisi se naaraskin sieltä tullut??

Kivääripuolella Eero Kujala ampumajaoston vetäjänä järjesti Kuusanniemessä Eerolan pellon sivussa olevalla hirviradalla ensimmäiset jäsenten väliset kisat, paikka oli hyppyrimäen lähellä oleva entinen suojeluskunnan rata. Miehet menivät paikalle suoraan hirvijahdista. Hirvimerkin suorittaminen oli jokaisen ampujaksi tulevan hoidettava itse, myös pöytäkirjoihin on merkitty, että oli käytävä tarkkuuttamassa ase Oravalan vanhalla sk:n radalla ennen jahtiin lähtöä.

Paljon on Paukku-Pekan konttorin kautta kulkenut kiekkoa ja patruunaa, radalla tullut huteja, mutta myös onnistumisia. On otettu mittaa jäsentasolla, naapuriseurojen kanssa, rhy:n mestaruudet puolustettu, rh-piirin pokaaleita pokattu ja Suomen Mestaruuksiakin on tuotu omaan seuraan: Junnolan Heikki ja Vainion Kari ovat näyttäneet mistä on meilän miehet tehty...ja niin on Pessan Hannu ja moni muukin.

Kenneltoiminta:
Seuramme yhtenä askeleena kenneltoiminnassa voitanee pitää oman koiran saamista: karjalankarhukoira TERRI lahjoitettiin seuralle 50-60-luvun vaihteessa ja se sijoitettiin Knihtilään.
Ajokoiria ja pystykorvia on ollut Oravalassa kautta aikojen ja ne ovat osallistuneet niin näyttelyihin kuin kokeisiinkin. Karjalan karhukoirat ja norjan harmaat ovat tätä nykyä hirvijahdin tärkeitä osanottajia. Myös noutajat ovat vahvasti mukana.
Koiranäyttelyt ovat tärkeä tapahtuma seuratoiminnassa, se vaatii koko jäsenistön mukanaoloa, sillä niiden taloudellinen merkitys on erittäin tärkeä. Näyttelyt aloitettiin koulun kentällä 1983: pienet ja suuret ajavat ja pystykorvarodut. Ja nyt on rotujen määrä lisääntynyt, josta voidaan sanoa että kyseessä on jo suurtapahtuma. Koiria on esittelyissä jo satoja ja näyttelyiden maine on hyvä.

Koulutus seurassa:
Aikanah ol opintokerhot muolis ja niin myös meillä: Oli riistanhoito- ja kokoustekniikkakerho. Vetäjiin ol Mannis Pena ja Häkä-Pekka. Niin sai moni elämäänsä hyvät opit! Penan motto oli: Kokoukses ei saa istua tuppisuuna!!

Äitienpäivät:
Muutaman kerran pitettih oikein äitienpäivät koululle pystyh, ol se komiaa kun mettästäjätkin tarjoil ja kylän äitit sai vaan istua!

Hirvijahti:
"Riiskan Arvo hirvijahlist, vastaa että kaik´käyp tahlis.
Aamul jahtijoukos häärää, kaikki kikat, säännöt määrää,
niille vihaist jotka sulloo, reppuihinsa alkon pulloo.
Poika kele, älä näytä, kun ei johtajakaan käytä.
Koska torven äänen kuulee, nyt se kaatu, niin ne luulee.
Virtas sekä Nuujan Kalle, sinne kiire tupakalle!"

Ensimmäisinä syksyinä oli kaatolupia yksi tai kaksi, tilanteiden mukaan.
Vuonna 1960 syksyllä oli hirvet kadoksissa ja oli otettava kylän Marttakerho avuksi, jotta hirvet löytyisivät. Asiasta kirjoitti yksi tokaluokkalainen poika aineessaan: Hirvijahdissa!"Marttilasta soitettiin että sielä on hirviä. Isä otti pyssyn ja polkupyörän ja lähti sinne.Isä jätti pyörän porttia vasten ja meni metsään ja hirvi tuli vastaan ja isä ampui sen." Toinenkin hirvi saatiin silloin, näin ovat yhdistykset yhdessä auttaneet toisiaan.
Hirvijahlit ol aikanaa melkoinen tapahtuma kylil ja väriä sille antoi mm. tilanne kun punainen päähine määrättih pakolliseks: todellinen punavärien kirjo ja materiaali oli nähtävissä sinä aamuna: oli kaupasta ostettuja kääntölakkeja, mainoshattuja hakaneuloilla normaalin hatun päällä, kolme tyhjää norttiaskia ommeltuna lätsään jne. Mutta paras oli Vihtorilla: hän oli kuin tsaari ikään punainen pannumyssy päässään!
Hirven kaatajista tulee aina mieleh Koivu Paavo, herrasmies kun aina ampui hirveä sylämmeh, jotta eläin sais arvoisensa lopun ja niin hän totta vie teki! Paavo on viimeinen sotaveteraani joukossamme ja me kaikki toivotamme hänelle jaksamisia!
Juttua riittäisi mut jätetäh jotain seuraavih juhlih!

Jahlit on männeet ja jättäneet omat muistonsa, joskus jahlattih yhtä hirvee joskus kuuttatoista. Kun kerran jahlattih yhtä elikkoo ja ei millääh tahtlottu löytää niin eikös yks koiranleuka tullu sanoneeks yhlelle miehelle joka paikalle pysähtyneest linjurist kysy päivän saalistam että pahus kun män toi Tillasen hevoin! Seuraaval viikol tielettii Kouvolas asti että hirvenä ammuttu olis ruuna Tillasen!!

Naapuriseurat ja me:
Selänpään seuroilla on ollut yhteistoimintaa Oravalan kanssa jo 50-luvun lopusta asti. Käytiin ikumuistettavia ampumahiihtokisoja vuoroin vieraissa periaatteella ja kauan. Haulikkokilpailut ovat olleet erityinen yhteenotto seurojen kesken ja siinä mukana ovat Riistamiehet, Mattila, Selänpää, Suur-Selänpää ja Jaala. Hirviammunnassa mitataan taitoja Selänpäätä, Suur-Selänpäätä ja Riistamiehiä vastaan.

Ampumahiihdosta muistuu mieleen kevät-talvi-74. Lumi rupesi sulamaan vähän ennen kovaa kisaa...lähtö ja maali oli Lammilla TVL:n parakkikylässä. Olivat Selänpään miesten voidellut sukset kovilla, ensimmäinen väli mentiin viertävää orasta pitkin, sitten ylitettiin soralla päällystetty uusi heinolantie, seuraava kilsa mentiin kynnöstä myöten, sitten siirryttiin metsään risu ja käpy taipaleelle, ja yllätys...lumi oli suksen alla pohjoisrinteellä..siirto alamäkeen, jyrkkä mutka vasempaan, jossa vieraat luistavine suksineen eivät kerinneet kääntyä, kanervikko antoi oivan pohjan jarruttaa ja tampata haarakäyntiä taas ladulle...kynnöstä...ampumapaikalle Jokisen pellolle, josta kiritaival maaliin suorinta uraa savikosta, soralle, siitä oraalle...ja viimein MAALIIN! Kova kisa, eikä kukaan edes valittanut voitelun onnistumisesta. No, potut pottuina; pari vuotta myöhemmin hiihdimme Selänpäässä Säänjärven jäällä olevaa latua pitkin muutaman kilometrin, eikä jäällä ollut kuin 30 cm vettä...?

Kaikkien naapuriseurojen kanssa on hyvä suhe, siitä juontaa apu aina tarvittaessa. Yhteistyö myös koirakoe-toiminnassa antaen koemaastoja yhteisten harrastusten hyväksi.

Metästys:

Kun katsoo läpi kaikki 50-vuoden aikaiset saalistilastot voi syvällä äänellä sanoa Oravalassa harjoitetun järkiperäistä metsästystä koko historian ajan. Satoa on niitetty kautta aikain kestävän kanna periaatteiden mukaan, jo ennen kuin kyseinen termi tuli edes käyttöön. Seuran johto on huomioinut hyvin kannan vaihtelut ja reagoinut ajoissa muutoksiin. Kiintiöt ovat olleet käytössä alkuajoista lähtien ja sorsajahtien ensipäivinäkin on ollut kahdella tauolla huomioitu. Hirvi on tärkein riista, perässä tulevat sorsat ja jänikset. Uutta mahdollisuutta tuovat valkohäntäpeurat ja metsäkauriit. Fasaanit ovat löytämässä Kymijoen varren kylän, peltopyyt kun haukat veivät. Metsäkanalinnuista metson joskus näkee, mutta teeret ja pyyt voivat hyvin. Jaa...että mistäkö tuns ennen ajokoiramiehen mettäs? Se kysy aina: onks koiraa näkyny?

Nuorisotyö:

Hirvenhiihtotapahtumien oheen liitettiin lapsille omat hiihlot ja siitä lähti lasten ja nuorten hyväksi tehty toiminta etenemään. Alettih järjestää luonto- ja eräpolkuja eri ikäisille Riistariihen maastossa ja koulun lähistöllä. Ja saatih siitäkin kommentteja ihlan lehlis kun joku arvosteli että miten metsästäjät voivat opettaa lapsille ja nuorille luontoasioita, eipä ol näitä arvostelioita vieläkään näkyny asioita kertomassa? Tiedon jakamista jatkettih kyläln ala-asteella teemapäivinä syksyisin ja keväisin. Käytih Lammilla seuraamassa kevätmuuttoa, Selänpään lentokentällä teerien soidinta, Elimäellä sorsalammikoita, villisikoja. Ruokailtiin kodalla Toraskoskella jne.
Kymen-Vuoksen 4H-yhdistys pyysi metsästäjät mukaan luontopolkurastille ja Huikein lenkki-rastille, sekä yöpolulle Valkealatalolle. Ja niillehän lählettiin mukaan Junnolan Juksan ja Häkä-Pekan vetäminä. On vilskettä riittänyt; parhaimmillaan on nuoria ala-asteelta ammattikouluun ja lukioon asti viiden viikon aikana yli 2200 jalkaparia pysähtynyt oppimaan, keskustelemaan ja ihastelemaan metsästäjien rastia!
Pekka ja Jukka palkittiin Helsingissä juhlallisesti nuorten hyväksi tehdystä työstä!
Tämä toiminta on antanut paljon ja tästä on jäänyt paljon muisteltavaa, mm. erään kerran olimme Jukan kanssa rastimiehinä ja rastille tuli juuri koulunsa aloittanut ekaluokka. Kertoilimme opastauluissa olevista eläimistä, täytetyistä eläimistä, ruokintakatoksesta ja vastailimme suureen määrään kysymyksiä. Viimeisenä oli rastitehtävänä tunnistaa eläinten ääniä cd-levyltä. Jukka laittoi soittimen päälle, jossa oli ensimmäisenä hirvisonnin syksyinen kutsuhuuto. Eipä kerinnyt kiekko kauan äännellä, kun yhden pikkupojan silmät pyöristyivät, hän veti henkeä sisään ja pidätteli hetken ja kohta sanoi hyvin päättäväisellä äänellä: "UROSHIRVI!!"
Öylön oli mahlottoman hieno tilaisuus koulul, kun JJ:n toimittama ja yhteistyös koulun kans tehty kirja julkistettih. Koululaiset er ikäluokist ol kirjottanu ja Junnolan Pekka piirtäny tilanteh sopivat kuvat, viäl ol oikeen valokuviikin Tolvasen Jounin kamerast!

Henkilöt seuran peräsimessä:

Puheenjoht.: Kalle Virtanen, Ari Mikkola, Tuomo Hasu, Olli Mikkola, Hannu Suur-Hamari ja Veli-Matti Taimela

Sihteerit: Kaarlo Suur-Nuuja, Jukka Junnola, Tuomo Hasu, Kari Vainio, Veli-Matti Taimela ja Susanna Haimi

Rahastonhoit.: Niilo Tähkänen, Kaarlo Suur-Nuuja, Jukka Junnola, Heimo Hasu, Martti Vuorinen ja Niina Viholainen

Onnittelut omalle seuralleni J.L.Runebergin runollisesti kirjoittaman hirvenmetsästystapahtuman mukaan:
"Talvinen aamu jo nous, itä kuulastui, jopa saareen ehtivät ampujat innokkaat,
lumen ylle mi vihrein korkeni kuusistoin, oli hirvien tyyssija oiva.
Hiihtelijää heti kuus asetettiin siin´ajotoimeen, taas kukin ampuja katsottuun kävi väijypaikkaan.
Huikea huutelu koht´ajon alkoi.
Lenteli säikkyin puista jo teeret, pyyt, joku koppelokin kohusiivin.
Kuului luihke ja pauke, ja täyn´oli pauhua tienoo."


-Historiikin koonnut ja kirjoittanut: Ari Mikkola-

Oravalan koulun luontotarinoita -kirja

Jukka Junnolan koululaisten teksteistä kokoamaa kirjaa "Oravalan koulun luontotarinoita" on myynnissä Jukka Junnolalla kotonaan, Myllysillantie 17. Kirjan hinta on 10 euroa. Tuotto käytetään Oravalan metsästäjät ry:n nuorisotoiminnan tukemiseksi.
Kirjaa on saatavana myös koulun vanhempainillassa, myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Metsästysseuran toimintaa

Nuoret on myös aina otettu huomioon seuramme toiminnassa, Metsästäjät tekevätkin yhteistyötä ala-asteen kanssa järjestäen luontoretkiä oppilaille ja onpa kaksi seuramme jäsenistä saanut tunnustusta työstään lasten ja nuorten parissa myös viralliselta taholta. Seurallamme on myös toimiva ampumarata, jossa kesäaikaan järjestetään kiekkoammuntaharjoituksia kahdesti viikossa. Hirvijahdissa on säilytetty myös perinteinen ajomiespäivä koirajahtien rinnalla. Joka toinen vuosi järjestetään myös hirvipeijaiset, jotka ovat kylän yhteinen tapahtuma ja joissa pääsee nauttimaan paitsi hyvästä seurasta myös herkullisesta hirvikeitosta.